Mainitsinhan tuossa aiemmin, että sain kutsun kahteen hakemaani työpaikkaan. No, olisivat ottaneet molempiin paikkoihin. Molemmat työt oli koulutustani vastaavaa työtä, josta olen haaveillut lukioikäisestä asti. Toinen oli lyhyt sijaisuus ja toinen ensi alkuun kesään asti ja sitten syksyllä voidaan ehkä jatkaa sopimusta. Valitsin sitten tämän pitemmän hukin, josta voi poikia syksyllä jatkoa. En voi uskoa, kuin hyvä tuuri mulla kerrankin on tässä elämässä, että reilun kuukauden ollu todistus taskussa ja nyt sain ihan valita kahdesta työpaikasta. Työn kuva oli molemmissa paikoissa just sama, mutta toinen oli

pitempi pätkä ja tosiaan voin jatkaa sitten syksyllä, jos kaikki menee hyvin. Voi jebujee, että olen onnellinen!! Intoani lannistaa vaan kahden hyvän ystäväni suhtautuminen asiaan. Itseäni jännittää ja haluaisin keskustella asiasta ihmisten kanssa, jotka tajuavat asian päälle jotain, mutta sitten nämä hyviksi ystävikseni ilmoittautuneet suhtautuvat asiaan kuin ei mitään. Toinen ei edes vastannut minulle, kun ilmoitin päässeeni paikkoihin ja toinen kyllä kuunteli, mutta ilmeestä näki, että keskustelun aihe ei kiinnostanut...