Ei ole oikein innostanu kirjoitella. Aika on kulunu, elämä pyörii samaa rataa ja kevät on tulossa. Aurinko paistaa ja tuo valoa elämään. 

Nyt tätä kahden kaupungin elämää on eletty jo vuosi. Kyselevät, miten tätä jaksaa. No, mitenkäs sitä, kyllä sitä jaksaa, ko tietää, ettei tätä loputtomasti jatku. Ympärillä on nähny suhteita, jotka eivät ole kestäneet tällaista elämää. Osa rikkoutuneista suhteista on ollu tällaisen elämän kourissa jo vuosikausia, osa kaatui alkutekijöihinsä. Meidän ei ole kaatunu, luulisin, että tämä on vaan vahvistanu.