EI ole oikein huvittanut kirjoitella. Voi olla, että syynä siihen on tämä yleinen väsymys. Töissä on muutosta ilmassa ja syksyn pimeys sekä kahden kaupungin väliä sahaaminen on vieny voimat. Onneksi nyt tuli sentään lunta, ei ole ihan niin pimeää kuin jokin aika sitten. Onneksi nyt ei ole tarvinu sairastella. Siihen kuitenkin pidän syynä aamuisia poretablettejani, joita olen uskollisesti napsinut joka ikinen aamu. Mutta luulisi, että ne vaikuttaisivat myös tuohon väsymisen ehkäisyyn... Noh, kaikkea ei voi saada.

Kuulin viikonloppuna karmeita juttuja sellaisesta ihmisestä, joka on aikoinaan ollut mulle tärkeä. Kuulin hänestä asioita, joita en olisi aiemmin uskonut todeksi. Nyt, aikojen jälkeen, voin uskoa ne todeksi, vaikka en haluaisikaan. Vaikka emme ole olleet aikoihin tekemisissä, kuulemani asiat satuttavat. Ne tekevät surullisen mielen. Miksi hän ei voinutkaan olla sellainen, millaisen kuvan olen hänestä saanut? En voi ymmärtää.