Siis kuinka raivostuttavaaaaa!!!AARGH..Kirjotin aivan järettömän pitkän sepustuksen tähän ja hups vaan, se yhtäkkiä katos. Ei voi olla enempää minun tuuria..voi ketale.

Oli mukava viikonloppu. Kävin lauantaina shoppailemassa ja ostin tänne työkämppään uuden riisipaperisen lattialampun ja se on kuulkaa hiano! Lauantaina myös rentouduttiin hellun kanssa ja otettiin muutamat oluset illan päälle. Mihinkään ei jaksettu lähteä, vaikka kaupungilla ois ollu yhtä sun toista häppeninkiä. Oltiin vaan kotona ja nautittiin toistemme hyvästä seurasta. Siinä jutustellessamme kävi ilmi, että hellulla on ihan yhtä vaikeita nämä sunnuntai-illat ja alkuviikot, ko mullaki. Oon luullu, että se on suhteellisen hyvilläänki siitä, että saa omaa aikaa ku oon viikot pois kotoa. Mutta se sanoki, että samallalailla hälle tulee ikävä, ku en ookkaan vieressä. Jollain tavalla oon tietenki sen tiennykki, mutta oli se kiva kuulla toisen suusta. Kun aina ei asioiden tarvi olla niin itsestäänselviä. Tänä viikonloppuna taas muistin, kuinka onnellinen mie olen tuon hellun kanssa. En mie kyllä sitä ole unohtanukaan, mutta piti se taas itekseen todeta.

Hittolainen, tuli otettua päivällä vajaan puolen tunnin tirsat ja nyt ei väsytä sitten niin millään. Huomenna väsyttää sitte senki eestä töissä. No, maanantait on aina maanantain veroisia. Nykyään mieki voin jo sanoa, että inhoan maanantaita. Ennen se oli vain fraasi, nyt jo täyttä todellisuutta.

Otin kotoa mukaan lankakerät ja kutomapuikot, jos sais vaikka syysiltojen aikana taas alotettua kutominen. Haluttais oppia kutomaan joitain ihania pipoja, mutta ku mie oon niin käsi! Sukat ja lapaset menee, mutta siihen se sitte jääki. Rajottunu käsityöläinen! Ja toisekseen, ku mie en malta oottaa, että saan valmiiksi tekeleeni. Kaiken pitäs valmistua samantien.. hohhoijaa, kaikki mulle tänne heti nyt. Ostaisin pussillisen kärsivällisyyttä...Anyone?