Viikonloppuna huomasin, että syksy on tulossa. Metsä haisi syksylle ja illalla tuli pimeää. Sain jopa polttaa syksyn ensimmäisen kynttilän. Ihanaa! Olen kyllä (myös) syysihminen, johtunee siitä, että olen syntynyt syyskuussa.

Muttamutta. DigiDigi. Sitä boxia en ole vieläkään ostanu. Eikä tunnu olevan hoppua.. Jääköhän se ostamatta? Ovat vaan ihan kunnon hintasia. Sama ko ostais kerralla uuden telkkarin, jossa on jo digivalmius. Tai eihän se nyt ihan sama ole, mutta jos kerran ostaa täytyy, niin sama olisi pistää kerralla koko pömpeli vaihtoon. Hemmetti, oispahan oikeen kunnolla hyvä kattella töllötintä. Kerpele, jotenki vaan tympii tuo ajatus, että ihmiset pistetään ostamaan semmonen pöksä, jotta voi katella töllötintä. Aivanko se ei riittäis, että pitää ostaa kallis telkkari. NO, ei maha mittään.

Koiravauvakuume vaivaa, haluaisin Laulavalle ottaa pennun kaveriksi. Ja tietenkin myös itselleni. En vaan tiiä, onko tarpeeksi hyvät syyt toisen koiran ottamiselle. Enkä myöskään tiiä, kannattaako tähän elämäntilanteeseen ottaa pentua. Aikuista kaveria ei Laulavalle voi ottaa, se on jo kokeiltu. Laulavan mielestä toiset koirat on ihan kivoja, niin kauan ku aikuset torspot ei jää hänen reviirilleen asustelemaan. Useamman päivän kylästelytki sulatetaan, mutta monta viikkoa viipyvä aikuinen koirakaveri on jo selvästi liikaa. Enpä tiiä, taitaa jäädä pentu ottamatta. Tuolla metsälenkillä tuli mieleen taas, kuinka mukava olis jos Laulavan lisäksi polulla tepsuttelisi pieni pentu.. Toisaalta, kyllähän muutkin työssäkäyvät ihmiset pärjäävät pentujen kanssa. Ite vaan otin Laulavan sellaisena hetkenä, kun olin kotona. Sai rauhassa yöllä neljän, viiden aikaan käyttää koiraa pissalla ja jatkaa uniaan. Toisaalta, asun nyt rivitalossa (ainaki viikot), että pennun pissatus ei ole niin haasteellinen tehtävä. Myöskin metsäreitit lähtee melkeen takapihalta. Noo, tässä vissiin petaillaan itelle pennun paikkaa näillä puheilla. En tiiä, katellaan..