Juu siis tykkään kesästä, on ihana käydä Laulavan kanssa kävelemässä, kun aurinko lämmittää ja linnut laulaa. Ihmiset ovan hyvällä tuulella ja hymyilevät vastaan tullessaan. Mutta kuuma on kuumaa, Laulavalla tekee tiukkaa. Lenkille ei kunnolla pääse, kun lämmin on millon vaan ja ite en töiden takia kovin myöhään viitti enää kukkoilla tuolla ulkona.

JA toisekseen, tämä täti on TAAAAAS kipeänä. Ny on sitte taas antibiootit, tällä kertaa 10pvän kuurilla. Johan se nyt naista riepottelee. Harmittaa, ku alko se juoksuharrastuski niin lupaavasti tässä keväällä, mutta nyt se täytyy taas alottaa alusta--kuhan paranee. Luulin, että tupakan polttaminen aiheuttaa lentsuja ym. mutta miepä oon ollu kipeänä koko kevään, ja just ku lopetin tupakoinnin :/ höh. No, nyt ku tuli se uus lakikin, niin pitää sitten vissiin lopettaa se viihteellinen polttelukin. Huomenna olis tarkotus lähteä kohentamaan sosiaalista elämää ja onneksi mennään sellaiseen paikkaan, missä voi poltella terassilla. Olen jo etukäteen miettiny, että miten sitä ossaa sitte baarissa olla, ku ei saa poltella. Mutta hyviä puolia uudesta tupakkalaista on, että baarin jälkeen vaatteet ja hiukset ei haise (ainakaan sille tupakalle) ja ehkä se nyt sitte jää pois tosiaan tuo juopottelutupakointikin. Viimeistään terassikauden loputtua.

Onpahan vierähtäny taas aikaa, ku on kirjotellu. Monesti oon aatellu, että pitää ajatuksia ylös tänne kirjotella, mutta jostain syystä ne vaan ei oo irronnu tuonne sormenpäihin asti. Ei ole oikein ollu mitään kirjoteltavaa. Tällä hetkellä jännittää se, että saanko jatkaa töissä vielä työsuhteen päättymisen jälkeen. Niistä asioista järjestetään kokous tulevaisuudessa eli jännittää saa vielä tovin. Ihana olis, jos saisin jatkaa, mutta asiassa on myös varjopuolensakin. Kuten kulkeminen ja asustaminen toisessa kaupungissa, joka tarkoittaa sitä, että Hellu jää tänne kun hänellä on opiskelunsa ja työnsä täällä. Toisekseen Hellulla ei tulevaisuuden ammatissaan tule olemaan töitä paikkakunnalla, jossa minun mahdollinen jatkotyöpaikkani tulisi olemaan. Surettaa ajatella, että joutuisimme taas repimään kotimme auki, kun juuri saimme sen yhdistettyä ja laitettua. Sitä en epäile, etteikö suhteemme tulisi kestämään, mutta itse en koe olevani kaukosuhteessa pärjäävä ihminen. Haluan yhteisen kodin, jossa herätään arkeen ja pyhään toisen vierestä. Jo tämä kevät on ollut rankka jo tämän minun kulkemisen takia. Luulen, että tämä sairastelukin johtuu siitä, että en ole päässyt lepäämään juuri ollenkaa ja ainainen ikävä toisen kainaloon vie energiaa. No, en tiiä. Ja oma mottonihan on, että turha on itkeä ku paskat on jo housussa ja turhempi on itkeä ku ei vielä edes ole vessaan asiaa.